Ette muuten arvaakaan miten vaikeeta alkaa olla keksiä vitsikkäitä alotuksia. Joskus mietin pitkäänkin et ensinnäkin millä "perusosalla" alottaisin, esim. hei, ja miten sitä alkaisin laajentaa.. esim. heippo... ja voisko siitä irrota viel jotain lisää spessuu. Niinku vaikka "heippo sano peippo!" Eikä, vannon et ihan tässä samalla toi tupsahti päähän. Pitääkin käyttää sitä huomenna eiks niih ;) ;)
Muutenki oon taas viime aikoina pohdiskellu inspiraatiota ja esteettisyyden roolia nyky-Suomessa (tästä luvassa mielipidepostaus! Siihen ajattelin panostaa oikeen kunnolla ja ottaa vähän "katu-paparazzi-otoksia ;)" Juttuhan on niin, et oon aina kokenu olevani yks harvoista vapaista sieluista tällä pallolla jota myös Maailmaksi kutsutaan. Tiedän, olis helpompaa jos mukautuis ympäristön paineisiin ja sanois et okei, muut on koiperhosia, siis minunkin pitää olla. Siis näinhän se on. Kuitenkin kohtaloni on olla.. mikä olis hieno? Amiraaliperhonen. Ei googlasin sen, se onkin joku ruskee. Sovitaan että joulukoristeperhonen.
Paneudun tähän aiheeseen siis analysoivalla otteella tässä lähiaikoina ;), mutta nyt mietin enemmänkin sitä, miten inspiraatio mua heittelee kuin albatrossia siinä biisissä. Esim:
Tunnen muutoksen tuulet ympärilläni.. välillä koko maailmani vavahtelee ja tunnen olevani vain pieni kirppu ajanjatkumossa, mutta näitä asioita en halua blogissa jakaa. Mutta on myös muuta.... kesällä tyylini oli kokolailla merellinen ja raikas, jopa leikkisä! Luotin tyyliini ja tunsin sen ilmentävän ominta sisintäni. Nyt kuitenkin tunnen outoa vetoa synkempiin sävyihin ja ostinkin jo intuitiooni pohjaten nää prätkäsaappaat. Tuntuu siltä et just mun persoonaan vois sopia myös suuret villakaavut ja.. jotain ruskeeta.. ja uudet ruskeat saapikkaat! Vähän niinku sellanen maya-juttu. Ehkä tää on sitä aikuistumista?? Huomaan et oon sittenkin sisimmässäni rennon tyylikäs mayatyttö rock-yksityiskohdin.
Näin luulen. Tärkeintä on kuunnella sisimpäänsä ja ignooraa muiden mielipiteet ja pitää huolta siitä et pitää PURJEET KORKEELLA tällä suurella etsimisretkellä... jota myös elämäksi kutsutaan. Nii, tässä yksityiskohta mun prätkiksistä. Niissä on tollaset jännät soljet. Luuletteko et niihinki alettais kohta myydä sellasia ekstrakoristeita joilla vois ilmentää omaa persoonaansa? Esim. kilpikonna.
Sit oon kans kelannu sitä et miten keksis taiteellisia poseerauksia?? Tässä otin tällasen asennon "happy cat", mut mun jalat näyttää siinä jotenki paksuilta. Siis ei sillä et mulla olis jotain paksuja reisiä vastaan, ne on just ihania. Mut haluun vaan välittää totuudenmukasen kuvan musta, mikä siis on: mun jalat ei oo paksut. Sit oon yrittäny hyppiä mut Jappe ei yhtään osaa kuvaa silleen et mun naama ei näyttäis tyhmältä. Hei voisin käydä lainaa kirjastosta jonku joogaoppaan inspiraatioksi?? Näin se just iskee, murokeksit. Mikä tahansa koska tahansa voi olla inspiraatio!
Hei ihan hirveetä sekasalaattii taas nää mun mietokset mut XOXO ja hei kertokaa teidän tyylistä! Seuraatteko vaan muotii vai ootteks kans tosi tarkkoi siitä mikä saa sydämen sykkii?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti