Anteeksihalaukset ja -rutistukset taas kun en ehtinyt eilen päivittää, mutta syy on painava.. elämäni lapsipuolikkaan asemassa jatkuu! No, ensinnäkin tää flunssa vaan jatkuu ja jatkuu.. Yleensä mulla on rautainen yleisterveys, oon sitä pitäny periaatteena et se mikä ei päättäväisyydellä parane on häpeäksi, mutta nyt on tapahtunut ennenkuulumaton ja tauti pitää mua niskaotteessa.. nessuvuori hipoo kattoa, uin lääkkeissä kuin pallomeressä ja Jappekin sano et "voi murupupua" !!
Mutta sit tapahtu jotain mitä oon aina pelänny ja unohdin kaikki maalliset murheet.. Essi tapaansa mukaan muppeloi lipastolla suorittamassa vuorikiipeilijäntutkintoa (:D ;) ) ja yhtäkkii kuulu vaan kopsis kun se tippu lattialle!!! Onneks reagoin nopeesti ja sain kuvan tilanteesta:
Sitten murruinkin jo kyyneliin ja makasin hervottomana myttynä kyynellammikossa ja huusin Jappea.. Viimein rauhotuin onneks sen hellässä sylissä ja poimittiin vaavi lattialta ja kiikutettiin se eläinlääkärille! Essin pienet kasvot katsoi mua avuttomana ja mietin et jos se ei selviä niin mitä kirjoittaisin hautakiveen... mitkään sanat eivät riittäisi, ei edes "kilpesi alla sinulla oli aina enkelin siivet".
Mutta irtaudutaan hetkeksi synkistä tunnelmista, loppu hyvin kaikki hyvin! Vähän on vielä kullalla mieli maassa, kuvateksti: "mami miksi noi kiusaa... tyhmä kipsi... tahtoo mamin omaan syliin" Eläinlääkäri oli eka sitä mieltä että nilkutus paranee ajan kanssa, varmaan ajatteli että ollaan nuorina köyhiä tai jotain. Mutta vastuullinen vanhemmuus ei pidä rahaa ongelmana! Joten laitettiin tollanen tukikipsi sitten ettei tuu mitään komplikaatioita.
Nyt käperrytään me tytöt tonne sohvalle ja isukki tuo makupaloja potilailleen! Vielä elämä voittaa :)
xoxo
ps. otsikkona yksi hautakivihahmotelmista.. huh olin kyllä aika syvissä vesissä sillä hetkellä, mut helpotti pukea ajatukset runomuotoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti